Aamuvarhaisella selailin päivän uutisia ja aamupissan venytin niin pitkäksi, että kerkesin lukemaan Helsingin Sanomien kolumnin kasvissyönnistä. Kirjoittaja kirjoitti ruokavaikeiluistaan kasvissyönnin, hiilareiden syönnin, milloin minkäkin syönnin kanssa. Osui ja upposi omalla tavallaan. Minä aloitin kasvissyönnin 90-luvun kettutyttöinnostuksissa ja edelleen kannan huolta ihmisten omituisesta suhtautumisesta eläimiä kohtaan. Olen kantanut huolta elintarvikkeista, jotka aiheuttavat ylipainoa, finnejä, syöpää, lapsille ylivilkkautta, suolisto mikrobien epätasapainoa, eläinten ja lasten orjuuttamista, alkuperäiskansojen maiden muuttamista viljelysmaiksi, imetyksen lopettamista ja luonnontasapainon järkkymistä.

Sitten kaikki muuttui miehestä ja makkarasta. Esikoisen raskausaikana kannoin jatkuvasti huolta omasta syömisestäni, lapsesta tulisi varmasti erityisen tyhmä jos en muistaisi ottaa 25 g manteleita ja syödä kalaa paria kertaa viikossa (mutta haukea vain kerran kuussa ja lohen alkuperä täytyy selvittää). Jossain vaiheessa kun vatsa oli iso, se iski. Makkaran himo. Mies grillasi tyytyväisenä ihanaa suolaista tuoksua levittäviä makkaroita ja minä en voinut syödä vaikka kuinka teki mieli, koska olin kasvissyöjä ja vauvakin olisi saanut siitä varmasti jonkun ylivilkkaus-yilpainogeenimuunnelman itseensä.

Ihana elämän kahlitsematon mieheni aloitti suostutteluni. ”Kyllä sä voit syödä yhden makkaran, ostetaan jotain hyvää laadukasta luomumakkaraa”. Sisäisen sodan jälkeen suostuin, koska tajusin, että kehoni koittaa kertoa minulle jotakin tarpeistaan himoitsemalla jatkuvasti makkaraa. Niimpä minä sinä kesänä nautin luomumakkaraa aina kun mieleni teki. Ja tiedättekö mitä, voi olla, että kehoni sai makkarasta mitä tarvitsikin, mutta mieleni se vasta makkarasta saikin – elämäniloa!

Tiedostavalla city-ihmisellä oli pala purtavaksi, kun vanhan kansan mielipide tiukkapipoista tuntui pitävän paikkansa. Mitä vähemmän ajatuksissa rajoituksia ja kieltoja, sen enemmän vapautuneisuuden mukanaan tuomaa elämäniloa. Ai mä voin tehdä näinkin eikä silti mitään pahaa tapahdu!

Nykyään kun kehoni pyytää lihaa tai karkkia, sille sen annan enkä siltikään ole muuttunut tyhmäksi, laiskaksi, huonokuntoiseksi, enkä edes ylipainoiseksi.

Ajatus! Omien ajatusmallien tietoinen purkaminen ja haastaminen voi olla erittäin palkitsevaa. Jos haluaa saavuttaa elämässään jotain, mitä ei ole vielä saavuttanut, täytyy tehdä jotain, mitä ei ole vielä tehnyt. Mitä jos mielenrauha ja elämänilo eivät löydykkään uudesta harjoitusohjelmasta parantaa itseään ihmisenä, vaan jos ne löytyvätkin siitä, ettei teekkään yhtään mitään, rentoutuu vaan ja hyväksyy itsensä sellaisena kuin on?

Rentoutusstudio MYHAPPYMINDissa voi opetella rentoutumaan ilman suorituspakkoa. Tsekkaa lisää http://www.myhappymind.fi!